Olen tekijä, enkä
mikään ainiaan valittava ihminen.
Sen varmasti Mäntsälässä
asuvat ihmiset tietävätkin, jos on vähänkään kiinnostunut mitä kunnassa
tapahtuu vapaaehtoisrintamalla.
Täytyy nyt tunnustaa
että olin erittäin syvissä vesissä aktiivisen vaikuttamisen suhteen. Mielessä
liikkui jopa periksi antaminen koko asian suhteen. Se oli onneksi ohimenevää ja
kevät ja aurinko antoi virtaa uusille tuulille.
Aktiivisuudestani on
ollut myös minulle haittaa. Ei niinkään minulle itselleni, vaan ihan joillekin
ihmisille ketkä ajattelee vaan itseään ja on kateellisia aktiivisille ihmisille. Tuoreessa muistissa on vielä yli 3
vuoden takainen. Ei sitä hevillä unohda.
Lisäksi
sanottakoon että ihmisten kummallinen tapa olla närkästyneitä siitä koska minä
teen, enkä turhaan vikise.
Pari vuotta sitten
tein sen päätöksen että esim. nuorten päihteettömässä perjantai-illan
vaihtoehdossa Yökahvilassa en vaikuta niin tiiviisti enää, mitä alkuun olin
toiminnassa mukana. Hyvin se on mielestäni pitänyt, vaikka joutuuhan sitä
välistä toteamaan että Monitoimitalon nuorisotilat tuntuu toiselta kodilta.
Sitä vaan en tahdo
ymmärtää miksi siitäkin aikanaan tehtiin niin suuri haloo, kun ei ne ihmiset
näytä käyttävän sitä mahdollisuutta vaikuttaa nuorison parissa, vaan samat
vanhemmat melkein on pyörinyt ringissä mukana viime syksystä lähtien.
Muutenkin kuin pelkästään
nuorison parissa on tullut samaa ilmiötä vastaan. Kuten hyvä kaverini aikoinaan
totesi että ”ihmiset olettavat että sinä teet kaiken” joka onkin täysin totta.
Mutta hyötyäkin
siitä on että olen aktiivisesti mm. lasten, nuorten ja perheiden parissa
vapaaehtoisesti vaikuttamassa.
Eräs tärkeimmistä
on se esimerkki, minkä annan monelle ihmiselle. ”Kyllä sinäkin pystyt, jos
oikeasti haluat”
Tietty tämän
päivän hektisyys ihmisten keskuudessa, niin työpaikalla kuin kotona näkyy
miinusmerkkinä aktiivisten ihmisten lukumäärässä. Ymmärrän sen täysin, että
monella ei riitä resurssit enää vääntää ylimääräistä yhteisen hyvän eteen.
Mutta kärsivätkö
kaikki ihmiset kiireestä? Väittäisin että monesta kyllä olisi esim. nuorisoa
kaitsemaan yökahvilaan taikka Nuorten Kummit ry:n tapahtumiin mukaan. Helppohan
se on ajatella tänä päivänä ettei nuorten, tms. elämä koske sinua itseään. Se
on totta, mutta jos kerran sinulla on aikaa vatvoa kaikenmaailman paska uutisia
ja asioita sosiaalisessa mediassa, niin mikset sitäkin aikaa käyttäisi yhdessä
asioiden parantamiseen?
Itse kun aloitin
vapaaehtoistyön n. 10 vuotta sitten, niin se tuntui hyvältä vaihtoehdolta
elämäni sisältöön.
Tänä päivänä
sanoisin ettei täysipainoinen elämä onnistuisi ilman että tekisin
vapaaehtoistyötä. Mitä oikein olisikaan elämä lähinnä perheen parissa
vietettynä, kun lähes kaikki kaverini ovat kaikonneet vuosien kuluessa?
Vapaaehtoistyö on antanut minulle paljon. Se hyvän fiiliksen tunne, kun joko
näet tai kuulet onnistumisesta. Aikaa se vaatii, mutta kovalla työllä tämä maa
on nostettu ennenkin pystyyn, eikä ratkaisu asiaa ole taivaasta tippunut.
Jos joku lukija
vielä ei tunne minua, niin kerron että vaikutan mm. Mäntsälän Kirkonkylän
Koulun (1-6lk) vanhempainyhdistyksessä, Mäntsälän kunnan nuorisotoimen ja
vapaaehtoisten pyörittämässä Yökahvilassa (perjantai-iltaisin nuorisotalolla),
Mäntsälän Nuorten Kummit ry johtoryhmässä, Mäntsälän Perhepäivä 2016
työryhmässä sekä MLL:n paikallisosaston tapahtumissa/tempauksissa vapaaehtoisena
talkoolaisena.
Otahan yhteyttä
mikäli vapaaehtoistoiminta sinua alkoi kiinnostaa. Kerron mielelläni lisää.
Keväästä ja
auringosta (vielä) nauttien
Kunnioituksella,
Mikko A. Ratia
PS. Facebookista löydyn myös, eli kaveripyyntöä voi laittaa jos siltä tuntuu