Uusi vuosi ja
vähintäänkin uudet kujeet. Tosin, en aio mitenkään toimenkuvaani muuttaa, vaan yhä vapaaehtoinen vaikuttaminen on sydämen asia.
Mitä tulee sitten
uusiin kujeisiin. Olen päättänyt nyt pitää blogini eräänlaisena ”päiväkirjana”
jossa pohdin, mietin, funtsin, kertaan, otan kantaa, tms. päivittäisistä asiosita.
Kuulostaa ehkä
tyhmältä ajatukselta, mutta omaksi ilokseni minä tätä teen.
Tänään, vuoden
2015 ensimmäisenä päivänä on aika kulunut kuten aikaisemmin... eli erittäin
vauhdilla. Tosin, aamu meni pitkäksi, kun tytär oli vaarilassa ja vaimo töissä.
Ehkä pitkiin uniin
vaikutti eilen nautittu alkoholimäärä, joka ei kumminkaan ollut niin kauheksuttava
kuin mielensäpahoittajat sen kumminkin ajattelee ;)
Päälimmäisenä tuli
mieleen se, että kuinka avuton sitä onkaan ja riippuvainen toisen ihmisen
avusta.
Eteläsuomessa
talvi ensin tuli, mutta sitten ei aikaakaan kun asteet plussalla ja liukasta
kuin jäähallissa.
Minulla on
lähestulkoon mahdotonta lähteä liikkeelle kun liukastumismahdollisuus on noin
110%
(Kuva kuistilta 01/01/2015)
Eipä siis ihme
ettei vanhin kissamme Patekaan lähde tutkimaan pihamaastoa, vaikka kundilla on
jo valmiiksi neliveto.
(Pate-pappakaan ei viitsinyt lähteä kuistia pidemmälle)
Toinen juttu mikä tuli eilen mieleeni ja tänään aamusella palasi mieleeni uutisia luettuani.
Miksi ihmeessä
ihmisten asuntoalueen välittömässä läheisyydessä niitä pommejaan
nakkailla?
Käy suuresti vituttamaan eläinten puolesta, koska sosiaalisessa
mediassa näkyi asiasta paljon keskustelua ja muutenkin on jo kokemus kissojemme
suhtautumisesta ”talvisotaan”
Kumminkin...
näillä eväillä jatkuu vuosi 2015. Palataan taas asiaan, kun on jotakin
sanottavaa.
Hyvää ja
ennenkaikkea rauhallista uutta vuotta 2015 kaikille lukijoille!
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti