lauantai 3. tammikuuta 2015

Erakon elämästä - 3. Tammikuuta 2015




Tervehdys!

Eilinen jäi ihan väliin kirjoittamisen suhteen.

Syynä ehkä suurimpana se, ettei luontoäiti antanut aihetta valoisiin ajatuksiin.

Juice Leskinen kirjoitti aikanaan lyriikan ”katsoin aurinkoon, elämässä kiinni oon” jonka on esittänyt monikin artisti vuosien aikana.

Joulukuussa ilmestyneessä Mielenterveyslehdestä löytyvän haastetteluni kätköistä löytyy myös lause ”saan elämäniloa auringosta ja toisista ihmisistä” – Joten eipä ole ihme että tämän alkuvuoden olen ollut kadoksissa elämäni kanssa.


Liittyy siihen toki muutakin.

Kliseisesti päätin viime vuoden loppupuoliskolla että tupakointi saa riittää. No, kuka nyt enää sitä hintaa maksaa nikottelematta mitä tupakasta joutuu makselemaan.

Tänään on onnistunut päivä sen suhteen, mitä entiseen röökaamiseeni tulee (n. 25 savuketta/pvä).
Mutta kuten tiedetään. Tupakoinnin lopettaminen on sellainen temppu mihin monikaan ei kykene ilman apuja. Sen minä olen kuitenkin päättänyt että kun omilla avuin tupakoinnin aloitin, niin sen myös päätän omatoimisesti.

Heräsi ajatus siitä kuinka paljon ihminen todellakin maksaa veroja mm. tupakasta, alkoholista, makeisista, tms. Eritoten asiassa kiinnosti se kuinka paljon sitä itse säästäisi, jos luopuisi edellämainituista paheista?

Tämän tapaukseen sopii loistavasti IMPALED NAZARENE orkesterin biisi ”Sadistic 666 (Under agolden shower)” ja varsinkin biisin loppuosa, jonka voikin omistaa Stubbin epäonnistuneelle äpärähallitukselle.
 
Eilen jossakin välissä iltaa eräs kaverini huikkasi minulle messengerin kautta että ”ukko oot telkussa?”. Ihmettelin tätä kysymystä noin nanosekunnin, kunnes äkkäsin että kyseessä on varmasti ”Puhutaan Elämästä” kampanjan uusintakierros (esitettiin 8.9.2014 ensimmäistä kertaa).
Itse elokuvassahan en esiinny, vaan yhdessä monesta trailerista mitkä esitettiin ennen elokuvaa.

Tämä traileri on nähtävissä jois sen olet jostakin syystä missannut.

Hyvä että moni ihminen katsoo nuo pikku klipit, jossa minäkin esiinnyn. Sillä itsemurhasta puhuminen ei ole koskaan turhaa, vaan voi avata myös silmiä. Mielenterveys lehden haastattelu, jossa kerroin enempi tuosta suicidaali vaiheesta poiki ainakin muutamien ihmisten yhteydenottoa, missä he kiitti minua. Kiitokset itsellenne että osaatte avata silmänne.

No.. palataan tästä aiheesta syvällisemmin asiaan, kun taas on henkinen voimataso sillä kantilla että jaksan ilman suurempia tunteenpurkauksia asiasta kirjoittelemaan.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän kertainen avautuminen.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti