Iltaa...
Eipä paljoa ole joutanut kirjoittelemaan ajatuksia tahi muutakaan, kun on aika juossut lujempaa kuin minä.
Siihen kumminkin tulee muutos ensi vuoden puolella.
Tämä vuosi lähenee loppua kohden ja tänään pysähdyin ajattelemaan mitä kaikkea sitä on tullutkaan tehtyä?
Vapaaehtoistyön rintamalla on tullut vaikutettua aika tiiviisti lasten ja nuorten osalta.
Tähän vuoteen mahtuu myös kolme merkkipaalua jotka on nk. koko maan laajuisia vaikuttamiskohteita. Ensin kesäkuussa kävin antamaan tarinalleni itsemurhaaikeista selviämiselle kasvot. Juttu tuli Yle TV1:seltä ulos nk. trailerina elokuvalle "Näin unta elämästä".
Tänään sain Mouka Filmilta kiitoksena itse elokuvan DVD-version (en sentään Hollyweood-diiliä), joten kiitokset sinnepäin :)
Seuraava oli Suomen mielenterveysseuran yhteydenotto koskien haastattelua. He olivat kiinnostunut minusta juuri tuon itsemurha vastaisen "Puhutaan Elämästä" kampanjan takia.
Haastattelu koskisi itsemurhanaikeesta selviämistä ja mistä saan voimaa jatkaa eteenpäin kulkiessa joskus varsin kivistä tietä...
Koko homma meinasi ensin kaatua, sillä en päässyt Helsinkiin matkustamaan haastattelua ja kuvauksia varten, mutta lopulta haastattelu tehtiin puhelimitse ja kuvat kävi ottamassa valokuvaaja Helsingistä täällä kotipaikallani Mäntsälässä.
Haastattelusta ei kuulunut pitkään aikaan mitään, kunnes haastattelija soitti minulle ja pahoitteli viivästymistä ja hiljaiseloa ja kertoi että joulukuun numeroon haastattelu tulee.
Tänään eräs kaverini kertoi että lehti oli ilmestynyt jo (ainakin tilaajille) ja kukas muu kansikuvassa kuin allekirjoittanut. Odottelen omaa kopiota lehdestä vielä, kun en ole tilaajia.
Viimeinen esiintyminen tapahtui Mäntsälän Kulttuurikirjassa "Teoistaan Tunnetut osa 2" johon itse kirjailija Anneli Kankaanpää pyysi minulta haastattelua.
Kirja tulee (niin kuin ymmärtääkseni ykkösosakin?) opetuskäyttöön Mäntsälän kouluihin. Niin ainakin asian ymmärsin? Mutta todellakin suuri kiitos Annelille että pyysit minua mukaan haastateltaviin :)
Näillä eväillä on hyvä jatkaa vaikuttamista vapaaehtoistyössä.
Toivotan nyt jokaiselle perheenjäösenelle, ystävälleni, kaverille ja seuraajille mitä parasta Joulua ja ratkiriemukasta uuttavuotta!
Palataan asiaan. Se on varma :)
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
torstai 18. joulukuuta 2014
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Itsenäisyyspäivän ajatuksia
Eilen Suomen Itsenäisyyttä
juhlistettiin 97:n kerran.
Taas olivat ”anarkistit”
asialla sabotoimalla mahdollisuuksien mukaan linnan juhlia.
Närkästyin tuosta
asiasta taas ja facebookissa tulikin kirottua nuo ”anarkistit” alimpaan
helvettiin.
Ryhdyin kuitenkin
ajattelemaan asiaa tarkemmin (kiitos erään kaverini kommentin)
Eipä mikään ihme
että porukka kapinoi ja meuhkaa elitistibileitä kohtaan. Eihän linnan juhlissa
juhlita enää heitä, keille se oikea kunnia kuuluu.
Tänä päivänä
linnan juhlat ovat kuin muotinäytös, jossa pukuja toisensa jälkeen arvostellaan
ja media huutaa punaisena ”Kuka on linnan kuningatar?” tms.
Eipä siinä
ihmismassassa juurikaan kukaan nauti, varsinkaan huonompi kuntoiset veteraanit,
kun ympärillä ihan helkkaristi väkeä.
Itsenäisyyspäivän
vastaanotto pitäisi mielestäni uusia kovalla kädellä ja karsia ensinnäkin
joukosta luteet keillä ei ole mitään tekemistä Suomen Itsenäisyyden kanssa.
Ajatteles nyt itsekin... eikö olisi hienompaa kun juhlat olisi pelkästään
heille ketkä ovat antaneet panoksensa Suomen Itsenäisyydelle?
Eipä heistä linna
täyttyisi, mutta kyllähän ex-presidentit ja muut arvonsa ansaitsevat pääsisi
juhlistamaan Itsenäisyyttämme.
Olisiko tuolloin
poliisin ilta täynnä ”mielensäpahoittajien” perässä juoksemista? En usko
ainakaan, jos vieraslistalla olisi edellämainittuja ihmisiä, eikä joka
helkkarin ”neverheard kansanedustaja” ja julkisuudesta tuttuja naamoja.
Mietinnän arvoinen
juttu sanoisin, kun mielenosoittajat aiheutti 100 000€ vahingot ja
poliisilla asian parissa on edessä pitkä työsarka. Ei tuo varmasti ollut
tarkoitus tänäkään vuonna?
Ei unohdeta
kuitenkaan niitä mielenosoittajia. Pakkohan heillä syy on olla kun noin
käyttäytyy? Kaikki mielenosoittajat eivät osallistuneet tuhotöihin, mutta
valitettavasti joka kerta joukkoon mahtuu nuo oikeat huligaanit.
Eiköhän se ole
selvää. Valtiovallan pippalot veronmaksajien rahoilla ei paljon kiinnosta
allekirjoittanuttakaan. Varsinkin kun valtion toimet ovat kaikkea muuta kuin
suomalaisen eduksi.
Paha olo ihmisten
keskuudessa jatkuu ja pikku hiljaa Suomeenkin alkaa rantautua mielenilmaisut,
kuin euroopassa vastaanvanlaiset ovat yleisimpiä (niistä vaan ei kerrota ihan
joka kerta)
Ymmärrän osittain
mielenilmaisun ”kermaperseiden bileitä” vastaan, mutta sitä en todellakaan
hyväksy että nuo mielenilmaisut myös kohdistuu sotiemme veteraaneihin jotka
ovat omalla panoksellaan varmistaneet että jälkipolvilla on vapaa maa jossa
rakentaa uutta suomalaista tarinaa.
Ajatusta antaa
koko keissi... vuosihan tässä on hyvää peliaikaa miettiä ja taas kohdata sama
tilanne. En meinaa usko että mikään muuttuu.
Minua ei kiinnosta
loppupeleissä linnan juhlat (ainakaan nykymuodossaan tai oikeastaan muodissaan), vaan yksinkertaisesti se mitä meidän jälkipolvien
eteen isoisämme tekivät ja varmistivat näin ollen meille elon vapaassa maassa.
Kiitoksella ja
kunnioituksella
Mikko A. Ratia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)