CV:ni ei ole
herkille...
...jos CV:n
pystyisi lisätä elämän kokemukset, niin olisin varmasti rautainen
ammattilainen.
Kokemusta on
pikkupojasta lähtien aina tähän 38 ikänvuoteen.
Lapsena oli syviä
pelkotiloja (läheisten menetyksestä, tms.). Perheväkivaltaakin tuli
valitettavasti nähtyä. Koulukiusaajiltakaan en välttynyt ja ongelmallisen
nuoren elämää tuli myös kokeiltua.
Teini-ikäisenä
meinasi elämän liekki sammua, mutta onneksi sisukas taistelija luonne pelasti
minut pahimmalta ja nousin uuteen elämään 3kk:n sairaalajakson jälkeen.
Oikeastaan voin sanoa että uusi elämäni alkoi 24. joulukuuta 1993 kun pääsin
viimein sairaalasta kotia. Pysyvästi.
Elämä vaikean
aivoruhjevamman jälkeen ei ollut mutkatonta, vaan kesken jäänyt kuntoutus
(neuropsykologi ja puheterapeutti) meinasi kampea minut takaisin kuoleman
rajoille mistä olin n. 6 vuotta sitten selvinnyt.
Elämääni hallitsi
alkoholi ja masennus. Mikään ei pysynyt käsissäni enää ja loppupeleissä olin
tappaa itseni.
Taas oltiin siinä
tilanteessa, mistä suunta oli vain ylöspäin.
Vuonna 1999 tai
2000 aloin miettiä todellakin vaihtoehtoja miten saisi elämän raiteilleen jälleen?
Kaikki asiat
selvisivät. Otin alkoholin käytöstä niskalenkin ja talouden kanssa syntyneet
ongelmatkin sai ratkaisun.
Tapasin nykyisen
vaimoni alkuvuodesta 2001 ja nyt olemme olleet naimisissa jo 10v ja suhteesta
on saman ikäinen tytär Saga.
Olen ollut Sagan
kanssa kotosalla käyttännössä siitä lähtien kun tyttö täytti 9kk. Eli,
lapsistakin on kokemusta kasvattajan roolissa. Tosin, en ole ihan paras
kasvattajamalli omasta mielestäni, kun on tuota temperamenttia ladattu vähän
liikaakin minuun ja tyttäreeni.
Vuoden 2007 aikana
aloin miettiä tulevaisuuttani ja aloitin politiikan parissa. Samoiuhin aikoihin
alkoi kirjoittaminen julkiseen blogiini.
Vuonna 2008,
tarkemmin kunnallisvaalien alla sain ensimmäisen poliittisen luottamustehtävän,
kun toimin aina loppuvuoteen 2012 Mäntsälän perusturvalautakunnassa
varajäsenenä.
Politiikka sai
karumman päätöksen, kun silloinen osaston hallitus suorastaan valehteli minut
pihalle.
Toimin myös
Invalidiliiton kouluttamina ”Alueellinnen Vaikuttaja” tittelin alla. Se on
hieman hiljaisempaa toimintaa nykyisin, kun Mäntsälän osasto liittyi Järvenpään
seudun invalideihin.
Aloitin vuoden
2010 syksystä vapaaehtoistyön Mäntsälän kunnan nuorisotoimen ja vapaaehtoisten
pyörittämässä nuorten (13-17v) päihteettömässä Yökahvilassa perjantai-iltaisin.
Tyttäreni aloitti
koulun ja siitä aukeni paikka Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistykseen, jossa
olen käytännössä toiminut tyttäreni ensimmäisestä luokasta asti. Nykyisillään
olen yhdistyksen puheenjohtaja/puuhamies jo toista kautta.
Vapaaehtoistyö
minua kiinnostaa ja uusia ”aluevaltauksia” olisi tarkoitus ensi kevääksi
suunnitella, kunhan tämä talvi vaan väistyy ja erakko pääsee taas mökistään
maailmalle.
Lisänä olen
kertonut selviämistarinani TV-kameroille, antanut haastattelun MT-lehdelle ja olen
myös päässyt Teoistaan Tunnetut osa 2 kirjaan, joka on Mäntsälän
kulttuurihistoriasta kertova kirja.
Kaiken tämän teen
sydämestäni. En hae turhaa julkisuutta valittamalla kurjaa kohtaloani, vaan
pyrin auttamaan erityisesti lapsia ja nuoria elämässä eteenpäin.
Seuraa minua
sosiaalisessa mediassa, kysyä saa jos joku asia askaruttaa & kaveriksi saa
pyytää.
Kunnioituksella,
Mikko A. Ratia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti