Suojatiepäivystys, syksy 2014

Tervehdys!

Olen ajoissa asian suhteen, mutta parempi ollakin kun kysymyksessä on niin tärkeä asia kuin lapset ja liikenneturvallisuus.

Kaksi kertaa on mäntsälässäkin turvattu pienten ja suurempien koululaisten MLL:n järjestämän Suojatiepäivystyksen merkeissä. Päivystys on tapahtunut koulujen läheisyydessä ja sen toteuttamisessa on ollut joukko vapaaehtoisia aikuisia mukana.

Mäntsälässä koulut alkavat keskiviikkona 6.8.2014 klo 8:30 ja nyt olisi hakusessa vapaaehtoisia aikuisia päivystämään lastemme turvaa liikenteessä.

Joten, jos sinulla on esim. lomat vielä päällä viikolla 32, niin ei maksa paljon tulla puoleksi tunniksi saattelemaan junioreita kouluun.

Päivystys alkaa 8:00 ja loppuu 8:30, milloin kaikkien lasten pitäisi olla jo koulussa :)

Ilmoittautumiset ja tarkemmat tiedot Mäntsälän MLL:n paikallisyhdistyksestä 

Turvallisuuden puolesta

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

Puhutaan elämästä?

Pää on täynnä ajatuksia. Kynästä vaan on terä katkennut, joten se on aika mahdonton yhtälö kirjoittaa. Koitetaan silti.

Sateinen ja kylmä kesäkuu on harmittanut. Tosin, ei se oikeastaan yllättänyt viime talvea muistellen. Onneksi etelässä sentään lumitöiltä on vältytty, joten jotakin hyvää siis tässäkin on.

En nyt tapani mukaan aloittanut kirjoittamaan säästä tai kesästä. Säästä ja muista luonnonilmiöistä voi sitten keskustella vaikkapa paikallisessa kahvilassa (jos vaan onni suo ja paikalla sattuu olemaan sosiaalista sakkia)

”Suomalainen ei puhu” on kyllä erittäin osuvasti sanottu. Eihän suomalainen ihminen voi avata sanaista arkkuaan kovin helpolla ja yleensä avautuminen menee kuuroille korville lähikapakan Kari Tapion ”Olen Suomalainen” soidessa.

Varmasti joku tästä närkästyy ajatellen ”kyllähän minä jaan facessa ja twitterissä uutislinkkejä ja manaan uutisissa esiintyvät henkilöt syvälle helvettiin”

Niin tai näin. Se on hyvä että niistäkin asioista keskustellaan, mutta kovin puuduttavaa se on lukea samankaltaisia uutisia päivästä toiseen, vieläpä jos uutinen on jaossa enemmissä määrin.

Luulisi jo kansan tietävän miten heitä kusetetaan ja miten ”joku Hakkarainen on ryypännyt tilin taas tyhjäksi” tai miten ”Vapaavuoren menneisyys varjostaa”

Tietysti en voi olla varma asiasta että tietääkö kansa? Moni on niin helvetin vannoutunut oman puolueen kannattaja, ettei vaan missään nimessä huomaa sitä miten hän toiminnallaan ajaa silmät kiinni mopolla metsään.

Se on vaan erittäin huolestuttavaa miten ihmiset kulkee kuin lampaat johtajansa perässä näkemättä ja kuulematta ollenkaan asian kokonaisuutta. Oma totuus on paras ja ainoa totuus.

Palataan puhumiseen. Puhumiseen elämästä.

Itse allekirjoittanut kävi kesäkuun alussa puhumassa elämästä ensimmäistä kertaa kameralle.

Pitkään olin jo harkinnut asiaa tuoda tarinani esiin, mutta aina se oli jäänyt toissijaiseksi muiden elämän kiireiden takia.

Eräs ystäväni musiikkipiireistä ehdotti että tekisin videopäiväkirjan, jossa kertoisin lyhyt elokuvan tavoin elämästäni.

Silloin oikeastaan ajatus lähti poikimaan siitä että voisin kenties auttaa laajemassa määrin ihmisiä ketkä ovat ajautuneet ongelmatilanteeseen, eikä löydä tietä ulos. Kiitos vaan Juha tästä ideasta :)

Videoblogi olisi ihan käypä väline tuoda nk. elämänopetusta laajalle kuulijakunnalle. Monenlaista videoblogia olen nähnyt ja se vastaanotto mitä videon tekijä on saanut on joiltakin ihmisiltä (nimimerkkien takaa ofcourse) ihan kammottavaa paskaa.

Ajattelevatko ihmiset noin yksiselitteisesti. Vai onko se niin saatanan mukava trollata, kun ei ole muutakaan tekemistä?

Ihan vaan tiedoksi niille sankareille ketkä moista kusipäätouhua harrastavat, että ajatteles nyt itsekin, että samanlainen kohtalo voi olla sinullakin edessä. Elämä ei ole käsikirjoitettu, vaikka niin ehkä no-life ihmiset kuvittelevat.

Ohjelma, jossa haastatteluni tulee ulos esitetään syksyllä Ylen kanavalla sekä netissä. Ohjelma on nimeltään yksikertaisesti ”Puhutaan Elämästä” Ohjelmassa haastatellaan itsemurhan partaalle olleiden ihmisten kertomuksia selviämisestä takaisin elämään.

Katso traileri ohjelmasta täältä

Olin nuorena miehenalkuna erittäin itserakas ja minulle kävi kuinka kävi. Nyt haluan vain mahdollisesti auttaa kanssakulkijoitani.

Tee sinä sama.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Uusi sivusto FB:ssä

Tervehdys!

Avasin eilen uuden facebook sivuston.

Tässäpä teillekin blogini seuraajat sivustoni tarkoitusperää.

Lupauduin avata sivustoni tarkoitusperää seuraajilleni kuluvan viikonlopun aikana ja tässä sitä tulee.

Kritisoin nyt alkuun sitä ”kriitikin omaista” paskanjauhantaa, mitä monet tästä ajattelee tai ylipäätään minusta ihmisenä ja tasavertaisena vaikuttajana yhteiskunnassa.

Valittamiseen oman elämän kurjuudesta moni on minua ruoskinut, muttei päälimmäinen tarkoitukseni todellakaan ole luoda omasta itsestäni mitään ”seiskapäivää ilmiötä”

Elämän kokemukseni tuon esiin omassa karussa muodossa ja siihenhän usein tartutaan että säälin ja huomionkeruuseen koko homma pohjautuu.

Mutta niin ajattelevat ihmiset ovat väärässä.

Haluan antaa ihmisille ajateltavaa. Tahdon tuoda esiin mm. sen ettei koskaan ole liian myöhäistä huutaa apua, vaikka toinen puoli olisi jo kaatumassa yli laidan.

Kohdeyleisönä parhain on nuoret, jotka kompuroivat aikuistumisen alkumetreillä. Minäkin joskus olin nuori ja tein peruuttamattoman virheen, josta kärsin koko loppuelämäni ajan.

Valitettavasti valtaosa nuorista kumminkaan ei jaksa lukea kun keski-ikäinen elämässään nähnyt ukko paasaa elämän oppeja.

Siksi pyydänkin sinua vanhempi lukemaan ajatuksella ja ottavan teksteistäni kopin, jolla voitte ohjata lastanne oikeaan suuntaan elämässä.

Keskityn lähinnä kotipaikkakuntani elämään sivustollani, mutta myös laajemmin tulee väkisinkin asioita roudittua omasta näkökulmasta.

Mäntsälässä toimin lasten ja nuorten parissa vapaaehtoistyön puolella.

Toiveeni olisi joskus toimia viran puolesta esim. nuorisotyön puolella, mutta se ei nyt tällä hetkellä ole kovin suotuisaa saada duunia näillä talouden näkymillä.

Jatkan siis vaikuttamista ihan vapaaehtoispohjalta. Ehkä joskus tilanne talouden osaltakin paranee ja toiveistani tulee totta.

Pysy kuulolla

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia