Lähden
kirjoittamaan tätä sen takia että kampanja nimeltään Rispetki aiheutti sen verran päänvaivaa, jotta kysytään nyt myös
lukijoiden mielipiteitä asiaan.
Koulukiusaaminen
on raukkojen puuhaa, mutta sen ehkäiseminen onkin sitten toinen
juttu.
Itse olen
saanut turpaani kouluikäisenä ja kuten usein kuulee, niin
kiusaaminen jättää jälkensä. En kumminkaan löydä jälkiä
peiliin katsomalla, vaan selvisin itse koulukiusaamisesta ihan oman
vahvan itsetunnon myötä.
Kaikilla
kumminkaan ei ole vahvaa itsetuntoa tai muita keinoja kiusaamisen
selättämiseen.
Joten,
kysynkin nyt teiltä arvon lukijat miten te näette koulukiusaamisen
ja sen ehkäisemisen?
Antakaa
käytännön kokemuksia, jos teillä itsellä tai lapsillanne on
ollut vaikeuksia kiusaajien kanssa. Voit ottaa yhteyttä joko
kommentoimalla blokia tai sosiaalisessa mediassa tätä kirjoitusta
tai sitten jos koette asian arkaluontoiseksi, niin voit 100%
luottamuksella myös kertoa tarinasi minulle henkilökohtaisesti.
Kaikki
järkevät kommentit/ehdotukset tullaan tallentamaan ja sen mukaan
sitten työstämään, miten ne ovat resurssien valossa mahdollista
suorittaa?
Toivoisin
että jakaisitte viestiä eteenpäin, varsinkin
vanhempainyhdistyksissä toimijoihin. Yhteistyöllä saa enemmän
aikaan, kuin sooloilemalla! :)
Välittävin
terveisin
Mikko A.
Ratia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti