”Ei saa
laulaa rannanjärvestä
rannanjärvi on kuallut
ei saa laulaa
Kekkosesta joka
kummittelee vaik on kuopattu
Tulee laulaa
tytöstä
ja tulee laulaa pojasta
raittiista ja reippaista
suomen nuorista”
Kolmas
Nainen lauloi suomen nuorista vuonna 1994 ilmestyneellä ”Onnen
oikotiellä” albumillaan, milloin itse allekirjoittanut oli juuri
astumassa täysi-ikäisyyden puolelle.
Suomen
nuoriso voi tänä päivänä huonosti tai huonommin ainakin silloin
kun itse olin nuori.
Muistan
nuoruuteni kertakaikkisen hyvin. Pysyvät vammat tänä päivänä
muistuttaa siitä kuinka typerä aikoinaan oli ja sen tarinan luet
parhaiten täältä.
Vanhemmat
ihmiset puhuu että ”Ei meidän nuoruudessa vaan ollut...”, joten
minäkin kannan korteni kekoon päivittelemällä nykyisen nuorisomme
tilaa...
Onhan se
täysin totta ettei esim. omassa nuoruudessani ollut GSM puhelinta,
facebookkia, EU:ta, tms.
Tarkoitukseni
ei ole mitenkään parjata nuorisoamme, vaikka heidän omissa
asenteissa olisi myös vikaa, unohtamatta tämän päivän vanhempien
toimintaa jälkikasvuaan kohtaan.
Mitenkään
nyt yleistämiseen en aio sortua ja kerronkin sen heti, ennenkuin
joku siitä närkästyy.
Tänä
päivänä on onneksi sen verran helpompaa nuorisolla esim. päästä
hoitoon, jos mielenterveydellisiä ongelmia ilmenee (niinkuin
valitettavan suurella osalla on)
Suomessa
nuorisomme mielenterveysongelmat otetaan mielestäni hyvin vastaan.
Onhan se fiksua, tosin aika karuakin ajatella että nuoremmalla on
vielä elämää edessä, kun taas vanhempi on jo nähnyt ja
selvinnyt niistä nuoruuden ongelmista ja niinpä ”ei niin akuutit”
tapaukset saa odotella.
Näin ei
kumminkaan pitäisi olla. Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee
tulla autetuksi jos MT-ongelmia ilmenee. Mutta se on jo toinen asia
ja siihen palataan erikseen.
Otan nyt
esimerkiksi kasvavan kuntamme Mäntsälän, jossa olen nähnyt
nuorison nykyistä elämää paljon.
Toimin
vapaaehtoisena valvojana päihteettömässä nuorten yö-kahvila
toiminnassa joka on pyritty pitämään käynnissä joka perjantai
ilta klo 19-23:00 välisenä aikana.
Lisäksi
perhepiirissä on nuorison edustajia (16-21v), kenen kanssa on käynyt
monet keskustelut elämässä vastaantulevista asioista.
Nuorena
joutuu vaikeiden asioiden eteen. Oma identitetti ei ole vielä täysin
löytynyt ja se rooli kavereiden keskuudessa on tärkeä asia myös
hoitaa.
Olen
huomannut että moni nuori peruskoulun jälkeen miettii mitä nyt? He
eivät ole vielä valmiita tekemään päätöstä miten jatkaa?
Muistelen
ettei prosenttiluku ollut kovin suuri, mitä minun aikana jäi
nuorisoa peruskoulun jälkeen tyhjän päälle.
Tänä
päivänä se luku on ilmiselvästi suurempi.
Käydessäni
peruskoulun viimeistä luokkaa, olin jo lipumassa pois järjestelmästä
ja lopulta kävi miten kävi.
En siis
osaa sanoa miten ennen opinto-ohjaajat auttoivat nuorta valinnan
kanssa, mutta luulen että aika samoilla kaavoilla opinto-ohjaajat
toimivat nykyisin (vaikka koulun auktoriteetti onkin nuorten elämästä
kaventunut kaventumistaan).
Moni nuori
ei tiedä tai jaksa heti mennä opiskelemaan jatkokoulutusta ja sen
näen melko synkkänä ennusteena.
Suomeen
kuulutetaan työntekijöitä ja tekijöitä näistä nuorista juuri
tahdottaisiin, sillä ei kait kukaan tahdo jäädä työttömäksi
työnhakijaksi ja vieläpä ilman koulutusta?
Koulutus
siis on erittäin suuressa osassa nuoren tulevaisuutta koskien,
niinkuin suomessa on ollut vuosien ajan. Vaikka käytäntö sujuu,
kuitenkaan ilman suoritettuja teoriatunteja/tutkintoa, pysyvä
työsuhde ilman koulutusta on todella pienellä prosentilla
mahdollista saada.
Kuten
tiedämme. Ei se niin yksinkertaista ole. Moni nuori ehkä ajattelee
että peruskoulun loputtua viimein olisi suotavaa päästä rahaan
kiinni, sillä rahaa menee takuuvarmasti kahta kauheammin kuin
lapsena, jolloin riitti 10€ viikkorahaa (summa on heitetty
randomina, ei minkään taulukon mukaan siis)
Pojilla se
on vielä tuskaisempaa. Armeija monella tulee ajankohtaiseksi asiaksi
suorittaa ja ei auta vaikka inttiaika on nykyisin lyhyt. Sekin 6kk
tuntuu iäisyydeltä.
Yksinkertainen
paha, eli raha näyttelee tässäkin yhtä suurta syyllistä. Ei
jaksaisi istua kotona, vaan lähteä kamujen kanssa radalle
pörräämään ja viettää itsenäistä elämää, ilman tekosyitä
millä saisi rahaa vanhemmiltaan, varsinkin jos nuori asuu vielä
kotona.
Rahan
hankintaan on keinonsa.
Jos ei
työtä saa, niin jostakin sitä rahaa on hankittava. Vanhemmiltakaan
ei aina saa pummattua, sillä tämän päivän suomessa ei rahan tulo
perheeseen ole niin itsestäänselvyys. Rahanmeno taas on niin varma
asia ettei siitä laskujen jälkeen jää paljon nuorelle antaa.
Olen
valitettavasti törmännyt kotikunnassani asiaan jolle täytyisi
tehdä mahdollisimman nopeasti stoppi.
Minulle on
eräs paikkakuntalainen kaupitellut huumeita, kun varmaan ulkoinen
habitukseni antoi hänelle väärän kuvan omasta päihteidenkäytöstä.
Ei se vielä
mitään ongelmaa tehnyt, kun kumminkin tämä henkilö oli lähemmäs
kolmeakymmentä. Ongelmaksi sen teki, kun huomasin että hänen
ympärillään suorastaan vilisi nuorempia poikia.
En
ajatellut sitä silloin, mutta jälkeenpäin mieleeni tuli että
mahdollisesti tämä mies on joko myynyt nuorille huumeita tai nuoret
ovat nk. välittäjiä, jossa raha liikkuu.
Muistan
aikoinaan huumeiden käytön olleen melko marginaalista ja
perinteiseen pussikaljaan valtaosa nuorista tyytyi.
Nykyinen
alkoholiverotus nostaa varmaan rimaa nuorison edustajilla, kun
pitäisi saada pää täyteen/sekaisin ja alkoholi on niin
hinnoissaan.
Tietysti
huumausaineetkin maksavat. Mutta, kuten kaikki varmasti jo tietävät
niin huumausaineita saa kovinkin helposti ”velaksi” ja kun
jäädäänkin koukkuun kamaan, niin sitä täytyy saada lisää ja
lisää, kunnes on jo kenties liian myöhäistä lopettaa.
”
Lisää
rahaa nuorisotyöhön” on helppo minunkin sanoa, sillä omassa
kotikunnassani ei todellakaan ole ajateltu kaikkea nuorisomme
näkökulmasta, kuten kirjoituksestani voi lukea.
Se, että
suomen valtio hyysäröi pers'aukisia huijarimaiden pankkeja ja
työntää vastuuta yhä enempi kaupungeilla ja kunnille ei edesauta
nuorten asemaa maassamme.
Siinä
ajatusta kerrakseen. Keskustelua kaipaan nuorten asemasta ja sen
parantamisesta, sillä jos jälkeläisemme voi huonosti, niin ei
kovin valoisaa tulevaisuutta meillekään eläkepäiville ole
odotettavissa.
Nuorisomme
puolesta
Kunnioituksella,
Mikko A.
Ratia