keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Tammikuun päivityksiä...

Eduskuntavaalit lähenee.

Perussuomalaisten kannatus ja nousu senkun jatkuu ja monessa gallupissa on saavutettu lukemia, jotka saisi hätäisemmät jo iloitsemaan.

Ilakointiin tässä vaiheessa ei ole varaa. Pitää malttaa odottaa sitä lopullista tulosta, johon vaaditaan vielä paljon.

Mitä siihen vaaditaan on sitten toinen juttu, mutkikkaampi juttu sanoisin...

Suomessa tällä hetkellä on enempi köyhiä kuin rikkaita (vihaan tuota luokittelua, kun kumminkaan Suomessa ei paljon ole edes köyhiä, kiitos sosiaalihuoltomme). Mutta kysymys kuuluu että vaivautuuko heikompiosaiset edes vaaliuurnille vai viettääkö he sitä kuuluisaa omaa aikaa, vaikuttamatta mahdollisesti tulevaisuuteensa?

Henkilökohtaisesti en näe mitään järkeä siinä että ihminen, joka luokitellaan köyhäksi tulojensa mukaan ei kävisi äänestämässä ja silti kuulee vaalien jälkeen samaa marinaa asiasta mistä asiasta. Tietty se kuuluisa lause ”Ei siellä kumminkaan mikään muutu” kummittelee taustalla, sillä en minäkään ”luottaisi” ihan sataprosenttisesti kaikkiin lupauksiin, vaan skeptisesti varaudun uusien ja vanhojen kansanedustajakasvojen lupauksiin.

Mutta, kuten sanottu... jos et anna ääntäsi ihmiselle joka itseäsi miellyttää, niin valitettavasti sen jälkeen on aika typerää lähteä valittamaan samoista asioista kuin aikaisemmin. Miksi et itse käyttänyt ääntäsi tai äänestit ääniharavoita Akua, Mikkiä ja Hessua taas eduskuntaan.

Äänioikeutettu: Käytä siis ääntäsi

Oma elämäni on ollut sairastelua, eli paluu arkeen on ollut työn takana.

Kumminkin, vanhoja viisaita sanoja noudattaen ”Elämä voittaa (jossakin vaiheessa)” pitänee kutinsa.

En ole kumminkaan jäänyt ihan toimettomaksi, sillä eduskuntaehdokkaiden vaalityötä on tullut hieman aloiteltua. Olen nyt aluksi lisännyt oman blokini linkkeihin suositeltavien ehdokkaiden sivuja (lähinnä Facebook yhteisössä).

Lisäksi jos käyttää Facebookkia, niin täältä löydät myös linkkejä suositeltavien kansanedustajaehdokkaiden sivuille.

Myöhemmin lisään linkkeihin myös heidän omia kotisivujaan, mutta FB sivuilta kyllä saa mielestäni ehdokkaista kaiken irti.

Paikallisyhdistyksen Mäntsälän Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaan Sari Martnikun vaalikampanjaa pitäisi suunnitella jossakin välissä tammikuuta.

Nyt ei tämän enempiä kerrottavia. Palaillaan asiaan, kun kirjoittamiselle aikaa ja inspiraatiota siunautuu.

Terveisin

Mikko A. Ratia

torstai 6. tammikuuta 2011

Mielenterveydestä


Huomautus ihan alkajaisiksi että EN YLEISTÄ KETÄÄN TAI MITÄÄN. Sillä on ihmisiä jotka haluavat tuomita jokaisen kannanoton yleistämisellä ja tämä siis teille tiedoksi, jotka ei kykene lukea AJATUKSELLA!

MIELENTERVEYDESTÄ

Kyseisen asian kanssa ei tule leikkiä.

Maassamme on liian paljon ihmisiä, jotka voivat henkisesti huonosti ja tarvitsevat näin välttämätöntä apua. Kaikki kumminkaan tätä apua ei uskalla, pysty tai halua pyytää, koska usein törmää tilanteeseen jossa ihmisen henkinen tila on jo niin menettänyt uskonsa ja siinä on myös usein häpeä mukana.

Miten sitten yhteiskunta ottaa vastaan mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen?

Jo vuosisatoja on ollut tiedossa ihmisten putkinäköisyys, ettei mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ole ykkösvalinta kahvipöytä seuraksi. Eli, toisin sanottuna ihmisiä hävettää edelleen jos vaikka perheenjäsenellä havaitaan mielenterveysongelmia. Se on valitettavan tosi tänäkin päivänä.

Miten siis voi kuvitella tällaisen ihmisen selviävän arjesta vailla minkäänlaista hoitoa? Laitoshoitoa tai avohoitoa, johon liiankin usein ihmisiä ajetaan säästösyistä. (Toisaalta se on hyvä, mutta toisaalta huono juttu).

Mielenterveysongelmat ovat vielä niin katala kumppani, ettei se kysy milloin, kelle tai miksi ilmestyy. Eli, sanotaanko että se on lähes yhtä todennäköistä kuin mikä tahansa sairaus (Tosin yleensä siinä on taustalla tekijöitä).

Tämä ei ole mitenkään mustamaalausta, vaan sitä kuuluisaa realiteettia, minkä valitettavasti suurin osa päättäjistä ja virkakoneistosta on menettänyt

Samaan lauseeseen voisi vielä lisätä, ettei tuo realiteetti ole hallussa monella tavallisella ihmiselläkään.

Nuoret Ja Mielenterveys:

Olen viime päivinä keskustellut yhä lisääntyvistä nuorison mielenterveysongelmista muutaman asiaan perehtyneen ihmisen kanssa.

Mielestäni nuoret tarvitsevat enemmän sitä aikaa ja rauhaa selvittää asia. Se on kumminkin usein hyvin raadollista, miten hyvin vanhemmat ottavat nuoren huolet/tarpeet kuuleviin korviinsa. Ei se tietysti pelkästään vanhempien vastuu tai vika ole. Moni nuori kumminkin tuntee itsensä ”huonekaluksi” kotonaan, eikä siis pääse purkamaan vanhemmilleen vielä niin herkkää ja helposti haavoittuvaa sielun elämäänsä.

Entäpä sitten jos nuori jostakin syystä sairastuu?

Sairaalat ovat tietojeni mukaan jo niin täynnä, ettei uusia asiakkaita mielellään sijoiteta pitkäksi aikaa laitoshoitoon.

Hyväksi se nuoren kohdalla on, sillä pitkän laitoskuntoutuksen jälkeen monilla nuorilla on liian vaikea sopeutua arkiympäristöön ja kuten aikaisemmin mainitsin, on monelle se vapaus raaempi kuin nuori tai kukaan meistä osaa kuvitella.

Avohoito tässä tilanteessa on yleistä, jos asiakkaalla ei ole akuuttia vaaraa itselleen tai ympäristölleen. Mutta kuka sen viisaan päätöksen sitten tekee, jos ei aikaa tai resursseja ole käyttää ja ottaa ihmistä vastaan ihmisenä, eikä liukuhihnatuotteena?

Siinä tullaan kohtaan jossa kysytään miksi pitää säästää ihmisten perusoikeuksista, ihmisoikeuksista ja turvallisuudesta? 

Mielenterveys ei ole ihan mikään pikkujuttu, jos vaikka katsotaan taaksepäin koulusurmiin.

Vaikuttaako se miellyttävältä ajatukselta että joku epävakaa ihminen alkaisi ammuskella koulussa jossa omat lapsesi käyvät taikka puolisosi työskentelee?

Itse olen menettänyt muutaman kaverin/tuttavan ja tunnen läheisensä menettäneitä ihmisiä/perheitä.

On erittäin tuskaista/ahdistavaa nähdä se suru, viha ja epätietoisuus, mikä läheisensä menettäneillä ihmisillä vallitsee elämässä. 

Pahinta on kuulla kysymys ”Miksi?” kun harvoin siihen osaa antaa vastausta, joka todella helpottaa kysyjän oloa.

Tiettyä asioiden priorisointia täytyisi tehdä hyvinkin pian. Muuten koko pakka kaatuu mahdottomuuteensa

Säästöt tulisi hakea ihan muualta kuin ihmisten hyvinvoinnista ja ratkaisuna tähän olisi syytä kysyä hallitukseltamme että onko tärkeämpää puida asioita mitkä ei liity niin suurena osana ihmisten hyvinvointiin? Kansaahan te edustatte? Eikös niin?

Mutta ei tämä asia ole niin yksinkertainen.

Kirjoitin aikaisemmin resursseista ja niiden puuttumiseen.

Suurin syy varmasti resurssien puuttumiseen on yksinkertaisesti hoitajien ja lääkärien palkka kunnallisessa toimessa.

Luulen ettei kukaan hoitaja tai lääkäri nauti työstään ihan täysillä, kun laskee että hoitajat ja lääkärit ovat käyneet ensin opinnot ja tuloksena työpaikka kunnallisessa toimessa, jossa ei palkat kohoa niin suuriksi, kuin yksityisellä puolella ja työkin on raskaampaa.

Tässä vaiheessa tulee todella miettiä sitä mikä on se periaate, kun esimerkiksi tavallinen rivikansanedustaja saa palkkaa ihan liikaa (+edut), siihen nähden mitä hän tekee (Eipä juuri mitään todistettavasti).

Niinpä täytyisi edetä siten, mitä olen jo aikaisemmin ehdottanut että eduskunta puolitettaisiin (tai ainakin turhat etuisuudet tulisi poistaa) tai sitten yksinkertaisesti käytäntö: Tulos Tai Ulos!

Näillä säästöillä ei vielä pitkälle mentäisi. Mutta ehkä moiset toimet saisivat eduskunnan todellakin miettimään keinoja millä ratkaista TODELLISIA HUOLIA.

Kiitos ja Anteeksi

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia (PS)

tiistai 4. tammikuuta 2011

Suvaita vai eikö?

Suvaitsevuus on ollut nyt kissana pöydällä useilla eri tahoilla.

Kyse on kumminkin ollut että suvaitseeko Suomalainen kulttuuri maahanmuuttajataustaiset ilmiöt, kuten Islam.

Omasta mielestäni tässä asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.

Esimerkiksi Islamin hyväksyminen tasavertaiseksi uskonnoksi kristinuskon rinnalle on täysin absurdi ajatus, koska on olemassa ääripuoli kaikessa, niin kuin uskonnoissa (jos joku ei vielä sitä tiennyt?). Ääri-kristittyjä en ole silti kuullut tappavan itsemurhaiskuilla Islaminuskoisia (varsinkaan nykypäivänä), tms. joten mikä tässä nyt mättää?

Kumminkin. Meitä Suomalaisia kehotetaan suvaitsemaan kaikki ilmiöt mitä maahamme tulee. Ei siinä ettenkö suvaitsisi erilaisuutta, vaan sitä suvaitseeko esim. Islaminuskoiset meidät kristityt tasavertaiseksi ihmisiksi heidän kanssaan?

Merkkejä moisesta on. Mm. Briteissä ääri-islamistit vannoo kuolemaa homoille. Myös vääräuskoisten puhuttelu on kiellettyä, tms.

Minkälaiset fiiliksen tuo antaa tulevaisuudesta, jos kaikki pitäisi suvaita?

Allekirjoittaneena en näe tuon tuovan kuin lisää ongelmia (mm. Shari’a laki, joka on todellakin ristiriidoissa Suomen lainsäädännön kanssa)

Tuskin edes tarvitsee mainita asiasta sen enempiä, koska nuo asiat mitä tulee esiin Islaminuskosta lähinnä järkyttää allekirjoittanutta.

Mielestäni jokainen saa uskoa mihin itse tahtoo, mutta onko myös suvaittava se mitä ilmiöitä suvaitsevuus tuo?

Otetaan esimerkki. Seksuaalivähemmistöt nousivat viime vuonna pöydälle, mm. homoparien vihkiminen oli suuren suuri kysymys ja sille vaadittiin hyväksyntää.
Jos näin kävisi ja hyysääminen jatkuisi maahanmuuttajien suuntaan, niin miten voi olla varma ettei joukossa ole näitä ääripuolen edustajia, jotka taannoin vannoivat homoille kuolemaa?

Nämä ovat riskitekijöitä, jotka pitäisi ottaa suurella vakavuudella huomioon.

Ei tarvitse olla ministeri tunnistamaan selkeät vaarat. Kumminkin valtaosa päättäjistämme ei näe niin pitkälle tunnistaakseen selkeän ongelman.

Mitäpä tekee hyysääjät, kun tämän asian ottaa esiin? Rasistikortti kyllä heti nousee, niin kuin Tampereen ravintolapalon jälkeen Päivi Lipposen ansiosta (palo ei liittynyt kyllä mitenkään ääri-islamiin, mutta vertauskuvana hyvä mitä tulee maahamuuttajiin)

Joten. Eikö meidän olisi syytä nyt jo ottaa asia pöydälle ja pitää se niin kauan siellä, kunnes järkipäätöksiä saadaan aikaan? Itse en ainakaan halua Suomeen terrori-iskuja tai muuta Suomenlain vastaista toimintaa ja tuskin sitä haluaa kovin moni muukaan?

Monikulttuurisuus on melko monessa maassa näkynyt negatiivisena ilmiönä. Varsinkin Islamia edustava naisten ja lasten yksinkertainen alistaminen on saanut minut ihmettelemään ”rauhan uskontoa” todeksi?

Maahanmuuttopolitiikka kaipaa todellista uudistusta, tarkoittaen että asiat ruoditaan huolella, eikä näin jouduta ”valittelemaan suvaitsemattomuutta” (esim. maahanmuuttajien tekemiä rikkeitä, jotka tuomitaan heti suvaitsemattomuudella ja syy on Suomalaisten).
Toinen asia mikä nousee mieleeni tästä suvaitsevaisuudesta että mitä enempi hallitus hyysää maahanmuuttajia, niin sitä enempi rasistisia asioita tapahtuu, sillä kukaan varmasti ei katso hyvällä, kun maahanmuuttaja saa kaiken sossusta luuraamalla kylillä, kun moni Suomalainen käy töissä, mutta sinnittelee silti toimeentulon rajamailla. Se ei ole todellakaan oikein ja siitä se suvaitsemattomuus suurimmalta osalta johtuu.

Joten, eiköhän olisi hallituksen tarpeen ottaa asiakseen nyt vihdoinkin se kansanedustaminen?

Vaalithan lähenee ja lupauksia tullaan kuulemaan, mutta onko ne lupaukset koskaan täyttyneet tiettyjen puolueiden edustajien osalta?

Äänestäjä - Käytä siis ääntäsi. Muuten on turha valittaa.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia