Arvomaailmani

ARVOMAAILMASTANI
(Kirjoittanut Mikko A. Ratia 27. marraskuuta 2010)

Tässä asiakirjassa tuon esiin ne ryhmät joiden asiat ovat mielestäni otettava paremmin huomioon ja oma mielipiteeni ryhmien nykyisestä tilasta (asiakirjassa en ole käyttänyt minkäänlaisia taulukoita, tms. apuna, vaan kaikki kirjoitettu on omakohtaista kokemusta)

Mielipideosiossa on vain ensinnä mieleen tulleet asiat (terveydentilasta johtuen)

Kaikkia ryhmiä en ole listannut, mm. mielenterveyskuntoutujat , kodittomat, jne. mutta niistä sitten seuraavaksi päivitän listaan.

Asiat eivät ole mitenkään arvojärjestyksessä, sillä en näe mitään asiaa tärkeämpänä kuin toista.

- LAPSET & LAPSIPERHEET
Mielestäni lapset joutuvat kärsimään jatkuvasti vanhempien tekemistä säästökuureista ja päätöksistä. Mielestäni lapselle kuuluisi oikeudet olla lapsi, esimerkkinä liikenneturvallisuus, josta kirjoitin aikoinaan kuntamme lehtiin mielipidekirjoituksen
Toki, ei unohdeta lasten vanhempia, jotka hoitavat jälkikasvunsa kotona. Monelle se on raskasta viedä lapsia moneen eri päivähoitopaikkaan, tms. joten siinä tulisi helpottaa tätä käytäntöä. Tämä vain esimerkkinä.

- NUORISO JA NUORET AIKUISET
”Lapset on tulevaisuus - Mutta miksi nuoriso voi huonosti?”
Olen huomannut että moni meidän nuoristamme kokee syrjintää systeemimme rattaissa. Tosi on että kaikki opittu kotoa alkaa, mutta siinä tilassa missä Suomenmaan työllisyys lepää, ei ole minkään valtakunnan ihme ettei vanhemmilla ole aikaa lapsilleen. Se on minusta suuri ongelma, mikä näkyy yhä enemmän nuorison käyttäytymisessä.
Nuorena löydetään se oma identiteetti ja monelle sen prosessin läpikäyminen on raskasta. Mielestäni aikuiset näkevät nuorisossa liian usein ne pahat puolet, eikä ollenkaan kannustavasti hyviä puolia, mitä edelleen kasvavassa ja kehittyvässä nuoressa on.
Siksi nuorisotyö on tärkeää ja oman kotipaikkani nuorisotyöstä voisin sanoa että hyvillä kantimilla on - Tosin paremmin saisi aina olla (kun tietää ja tuntee mm. säästökohteet).
Nuorisotyö kaipaa yhä erilaisempia aikuisia mukaansa. Minä itse lähdin mukaan syystä että olen ollut ongelmanuori itse ja kokenut nuorena suuren elämänmuutoksen ja näin tahdon tuoda kaiken kokemani hyötykäyttöön, jotta nuoriso saisi ”elävän esimerkin”

Nuoret aikuiset on taas asia erikseen. Tarkoitan nyt 18-24 vanhoja, jotka ovat jo mahdollisesti sen aikuisuuden portin edessä. Opiskelut on opiskeltu ja työpaikka pitäisi löytyä. Mutta helppoa se ei todellakaan ole, koska hallituksemme eläkeiän nostosuunnitelmat vaikeuttaa tuoreen nuoren aikuisen työuran aloittamista. Lisäksi oman perheen perustamisen kynnyksellä tullaan siihen kysymykseen, mistä rahat kalliiseen elämiseen, kun kumminkaan ihan jokaisella nuorella ole taloustilanne niin vakaa, jotta oman asunnon ostoon olisi rahkeita (vuokrat kun on mitä on)
Nuorten aikuisten parissa myös on hälyttävän paljon mielenterveysongelmista kärsiviä ja luulisin että nämä edellä mainitut asiat ovat yhtenä syynä muiden joukossa.

- TYÖTTÖMÄT
Asiasta minulla ei ole todellakaan paljon omakohtaista kokemusta, mutta otan tämän asian esiin silti.
Mielestäni työttömällä Suomalaisella on tehty liian vaikeaksi toimia, ilman suurempia säätelyjä. Kelan tai liittojen työttömyyskorvausjärjestelmää täytyisi järkevöittää siten, ettei asiakkaat joudu viikkokausia odottelemaan työttömyyskorvauksiaan.
Otan tämän aiheen käsittelyyn paremmin, eli luvassa syväluotaavampi teksti.

- IKÄIHMISET / VANHUKSET
Mielestäni jos nuoret voi huonosti, niin kyllä sitä huonovointisuuttakin löytyy vanhemmasta väestä.
Omat isovanhempani (+perheeni läheiset) onneksi elivät melko vapaata ja täyttä elämää omassa kodissaan, toisin kuin vanhainkodissa tai terveyskeskusten vuodeosastoilla olevat monet vanhukset.
En nyt sano että vanhusten parissa työskentelevillä hoitajilla olisi jonkinlainen asenneongelma, vaan ihan sen totuuden että heitä on liian vähän, kun katsoo että kaikki vanhukset ei tyydy pelkästään kiikkustuolissa torkkumaan ja katselemaan maailman menoa ruudun takana.

Vielä kotona asuvat, mutta apua tarvitsevat vanhukset ovat sitten surullinen tapaus.
Voin kertoa esimerkin meidän eräästä naapurista, joka on dementoitunut n. 75-80-vuotias nainen. Hänen kotonaan kävi kunnan työntekijä antamassa esim. lääkkeet ja siivoamassa, mutta montaa kertaa en nähnyt että kunnan ihminen joka tälle rouvalle meni, olisi viipynyt kovinkaan pitkään (jos ei lasketa siivouspalvelua).
Syynä siihenkin on aika ja työvoiman vähyys, sillä vaikka en olekaan asiaa tutkinut/kysellyt tarkemmin, niin väitän ettei kuntamme vanhustenhoidossa ole ainakaan liikaa väkeä ja siltä osin ”vapaata jutustelu” aikaa, jota nuo kotona asuvat yksinäiset vanhukset kaipaavat.

Tässäkin, niin kuin nuorison tapauksessa tulee muistaa kaikkien se, ettei jätettäisi omia isovanhempia tai vanhempia ilman sitä huomiota, jos siihen vaan mahdollisuus on.

- VAMMAISET JA PITKÄAIKAIS SAIRAAT
Vamma tulee joko syntyessä tai jonkin sairauden tai tapaturman sattuessa. Joten se ei ole omavallinainen kysymys.
Suomessa vammaisjärjestöt on hyvillä kantimilla. On Invalidiliitto, Kynnys, tms. siis joka vammaryhmään sopiva.
Järjestöt ovat myös olleet hyvin mukana vammaisen elämän tukemisessa sekä henkisesti, fyysisesti että rahallisesti.

Olen kuullut useaan kertaan lauseen ”onhan järjestöt tukemassa!” ja niin ajattelevilla ihmisillä olisi hyvä käydä omassa päässään läpi mistä oikein puhuu.
Onhan tuo totta, niin kuin mainitsin… mutta edelleen vammaisjärjestöt eivät ole vammautuneesta ihmisestä vastuussa, vaan Suomen Valtio ja sen kunnat.

Laki vaikeavammaisen subjektiivisesta oikeudesta saada hänelle kuuluva tuki astui voimaan taannoin. Kysymys kuuluisi miten hyvin tätä lakipykälää sitten noudatetaan?

Minulla on kolme elävää esimerkkiä siitä miten oma kuntamme tuota lakipykälää soveltaa, vaikka sitä ei missään nimessä tulisi tehdä!
En nyt ala kertaamaan esimerkkitapauksia, mutta sen vaan sanon että kahdella on vielä tapaus auki, eli mitään apuja ei kunnalta ole tullut. Yksi tapaus on taistelemalla saatu selväksi, jossa olin mukana antamassa oman osani tietämyksestäni & tuestani.

Pitkäaikaissairaiden tulisi mielestäni saada mahdollisuus joko kuntouttavaan uudelleenkoulutukseen tai mahdollisesti työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn.
Nämä on kumminkin henkilökohtaisia juttuja ja niitä pitäisi siis tarkastella oikealta näkökulmasta myös ihmisen oma mielipide huomioon ottaen.

Siis, oma ehdotukseni Suomen lainsäädäntöön olisi seuraavanlainen:

- Kuntien vammaispalvelussa tulisi työskennellä vain ja ainoastaan ammatti-ihmisiä. Mahdollisesti vielä jos asia on vähääkään epäselvä, niin olisi asia vietävä toisen päättäjän nähtäväksi.
- Vaikeavammaisen subjektiivisen oikeuden soveltamisesta tulisi antaa huomautus, sekä sakkorangaistus vammaispalvelun työntekijälle. Niin kiire kahville ei saa olla että apua tarvitsevan hakemukset käsiteltäisiin 1-x-2 systeemillä.